Ylikunto(kö)?

"Ylikuntoon joutunut henkilö on rasittanut elimistöään niin paljon, että sisäelinhermosto ja hormonijärjestelmä eivät enää palaa normaalitilaan rasituksen päätyttyä. Rasitustilan oireet voivat kestää viikkoja ja vaikeissa tapauksissa kuukausia tai jopa vuosia, jolloin puhutaan kroonisesta ylikuormitustilasta. Ylikuntoa esiintyy melkeinpä mitä tahansa urheilulajia harjoittavilla, mutta erityisen yleistä se on kestävyyslajeissa. Ylikunnon oireet – sekä fyysiset että psyykkiset – vaihtelevat ihmisestä toiseen, ja ne voivat olla erittäin hankalia. Fyysisiä oireita ovat suorituskyvyn heikkeneminen, vastenmielisyys liikuntaa kohtaan, lisääntynyt hikoilu, sydämen rytmihäiriöt, kohonnut syke ja kohonnut verenpaine, vapina, unihäiriöt ja muutokset ruokahalussa. Tavallisia psyykkisiä oireita ovat masennus, hermostuneisuus, ahdistus ja ärtyneisyys."

 

 

Ylikunto on itselle tullut tutuksi käsitteeksi, jo viime vuoden puolella. Loppu vuonna päätin, että 4 - viikon mittainen dieetti olisi sopiva valinta tähän väliin, jotta saisin haluamani rasvaprosentin alhaisemmaksi. No, kieltämättä tuloksia näkyi ja motivaatio oli huipussaan, vaikka rankat treenit ja ruokavalio veivätkin voimia. Dieetillä treenailin useimmiten 2x päivässä ja 6 päivänä viikossa - joskus, jopa unohdin pitää kunnon lepopäivät. Tämä treenaamisen määrä jäi päälle, automaattisesti suuntasin aamulla lenkille ja iltapäivällä salille, ehkä jopa illallakin suuntasin lenkkipolulle tai kotona oli luvassa jonkinlainen treeni. En tajunnut, että treeni määräni aiheuttaisi elimistöni ylikuormitustilaan. Treenistä oli tullut hetkellisesti mun koko elämä. Jossain vaiheessa, kuitenkin huomasin olevani entistä väsyneempi - hädin tuskin jaksoin koulussa istua 6 tuntia tai käydä suihkussa, nukkuminenkaan ei auttanut vireystilaan vaan tuntui, että se vaan pahensi tilannetta. Sykkeeni kohosi huomattavasti, leposykkeeni oli pitkään 100-110. Rinnassa tuntui epämukavia muljahteluita, syke tykytti ilkeästi kurkussa.. Jopa pieni kävely matka, nostatti sykkeeni jo 140 lukemiin. Päätin lopulta hakeutua lääkäriin, enkä silloin tajunnut joutuvani juoksemaan paikasta toiseen, makaavani ensiavussa, erilaisissa kuvauksissa ja kokeissa. Sydämessäni ei ollut rakeenteellisesti mitään vikaa, sydämeni on täysin kunnossa. Kävin sydänlääkärillä, joka totesi minut ihan terveeksi ja kertoi, minun kärsivän ylikunnosta ja elimistöni on stressitilassa. Tämän pitäisi mennä itsestään ohitse muutamassa kuukaudessa, tästähän seurasi 8 viikon mittainen totaallinen liikuntakielto, jonka jälkeen saisin varovasti aloittaa kevyillä kävelylenkeillä, pyöräilyllä. Pääsin taas treenaukseen makuun pikkuhiljaa, syke tasoni laski ja olin taas, vihdoinkin oma itseni! No, joo tässä sitä taas ollaan, samassa jamassa. Treeniä oon huomattavasti vähentänyt, mutta silti väsynyt oon ollu kohta toista viikkoa - ei tehonlisääjätkään tähän plikkaan auta. Syke taso on vieläkin koholla, mutta vähemmän, kuin viimeksi - siinähän se huitelee 90-95 välissä levossa. Turhauttaa, jos saan kuulla surukseni olevani taas totaallisessa liikuntakiellossa, joten viisaampana pidän tämän viikon (ainakin yritän), niin lepoviikkona. Jos, haluan treenata käyn mielummin kävelemässä rauhallisesti.. Yritän tsempata, mutta mulle tulee heti semmonen "läskiolo", kun en oo saanut mitään aikaiseksi koko viikkona ja syöminenkin on saattanut lipsua. No, viisaampana ja muiden ohjaaman yritän pinnistellä ja noudattaa lepoviikkoa. Omaksi parhaaksi se vain on, että olisin levossa ja en rasittaisi elimistöäni lisää, kun tässä rupee olemaan hieman kiukkuinenkin (J parka) :/ Urheilkaahan te, munkin edestä! Muistakaahan pyhittää lepopäivät! :)